Suomalainen hiihtäjä Oona Kettunen on avautunut urheilun taloudellisesta hinnasta.
Kettunen, joka nappasi tänä vuonna SM-hopeaa 30 kilometrillä, ei kuulu maajoukkueeseen. Hän kertoi, mitä muun muassa se tarkoittaa taloudellisten realiteettien suhteen.
– Hiihto on yksi seuratuimmista urheilulajeista Suomessa, minkä vuoksi osa tuntuu ajattelevan, että kotimaan kisoissa menestyvät hiihtäjät tekevät rahaa urheilemisellaan. Seuraavaksi avaan kuitenkin hieman todellisuutta siitä, miten hiihto vaikuttaa lompakkoon urheilijalla, joka tavoittelee pääsyä kansainväliselle tasolle, mutta ei ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa maailmancupia kiertävässä joukkueessa.
– Aloitetaan laajemmasta kuvasta. Yleensä varusteisiin, valmennukseen, leiritykseen ja suksihuoltoon kuluu vuositasolla viisinumeroinen summa rahaa. Lisäksi esimerkiksi suorituspaikkamaksut, lisäravinteet, testaus, fysioterapia, hieronta ja muu asiantuntijatuki voivat kuormittaa lompakkoa merkittävästi.
– Siirrytään sitten kilpailukauteen. Maailmancupin tarkkailukilpailut normaalimatkoille alkavat tyypillisesti marraskuun puolivälissä Olokselta. Suurin osa matkustaa Lappiin useita päiviä ennen kisoja, jotta ehtisi panostaa suksitesteihin erilaisissa olosuhteissa.
– Olokselta moni siirtyy suoraan Rukan Suomen Cupiin, jossa loput maailmancupnäytöistä annetaan. Jos näytöt riittävät, on edessä Rukan maailmancup ja yksi lisäviikko reissussa. Kokonaisuudessaan reissu Olokselta Rukalle kestää kolmisen viikkoa ja bensojen lisäksi koko tuolle ajalle on luonnollisesti maksettava majoitukset itselle sekä mahdollisesti myös valmentajalle/suksihuoltajalle, jota ilman kisareissun laadukas toteuttaminen olisi ainakin itselleni mahdottomuus.
– Suomen Cupin majoituksissa seura onneksi auttaa, mutta maailmancupin kulut jäävät kansalliseen ryhmään valituilla tyypillisesti itse maksettaviksi. Niistä toki pääsee eroon, mikäli onnistuu antamaan tarkkailukisoissa maajoukkueryhmään oikeuttavan näytön. Käytännössä tämä on kuitenkin maajoukkueen ulkopuolella harjoitelleelle urheilijalle hyvin haastavaa, selvitti Kettunen.
Kettunen antoi melko selkeän arvion siitä, minkälaisista summista on kyse. Joillakin voi mennä yli 20 000 euroa.
– Nopealla matematiikalla viisinumeroisten kausimenojen ensimmäinen numero on harvalla enää yksi ja osalla se on varmasti suurempi kuin kaksi. Lisäksi myös meidän hiihtäjien täytyy syödä (ja itse asiassa aika paljon) sekä maksaa asumiseen ja muuhun elämiseen liittyviä kuluja.
– Käytännössä hiihtäjän harjoittelu ja muut lajiin liittyvät toimet vievät niin paljon aikaa ja voimavaroja, että täysipäiväisen työn tekeminen on lähes mahdotonta ja osa-aikaisetkin ratkaisut ovat suurimmalle osalle jonkinlainen kompromissi. Työttömyystukea ei voi saada, koska tavoitteellinen hiihtoura nähdään esteenä täysipäiväisen työn vastaanottamiselle, kommentoi Kettunen.
