Salpausselän kisat päättyivät 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisoihin. Naisissa voiton vei Ruotsin Frida Karlsson.
Suomalaisista parhaiten onnistuivat jaetun kahdeksannen sijan napanneet Jasmi Joensuu ja Johanna Matintalo. Kerttu Niskanen oli 22:s ja viimeistä kertaa Salpausselän kisaladuilla esiintynyt Krista Pärmäkoski 28:s. Vilma Nissinen oli 31:s, Jasmin Kähärä 37:s, Amanda Saari 44:s, Vilma Ryytty 54:s, Hilla Niemelä 56:s, Ella Noora Haapalehto 57:s, Katariina Lonka 62:s ja Fanny Kukonlehto 63:s.
Etenkin Niskasen meno oli pettymys. Hän oli vaikeuksissa alusta saakka.
Oliko se sillä tavalla, että sinä et saanut itsestäsi irti vai olit ihan puhki? Minkälaiset ne tuntemukset siinä olivat? tiedusteli Viaplayn toimittaja Ville Klinga.
– Kyllä minä olin siinä koko ajan kovilla hapoilla. Ei vain hiihto lähtenyt rullaamaan. Ei lihaksisto toiminut ollenkaan, vastasi Niskanen.
– Minkälainen vaihe se oli, kun hiihditte Johannan (Matintalo) kanssa siinä yhdessä? Ilmeisesti välillä vähän toinen veti ja välillä oli toinen kärjessä.
– Minä vedin tietysti kun tästä tuoreelta lähdin tuohon ylämäkeen. Sitten annoin Johanna mennä tänne alaspäin taas edessä. Se tuntuu peesissä tietysti niin paljon helpommalta. Kyllä minä taas sitten tuohon seuraavan ylämäkeen halusin lähteä. En minä varmaan siinä Johannan tukkonakkaan ollut, pyöritteli Niskanen.
Matintalolta kysyttiin myös hänen ja Niskasen välisestä yhteisestä matkasta.
– No me päädyimme yhteen niin, että aivan samaan aikaan kun Kerttu lähti lähdöstä ensimmäiselle kierrokselle, niin minä lähdin toiselle kierrokselle. Ihan siis sekunnilleen lähdettiin samaan aikaan siinä kierrokselle. Hyppäsin sitten Kertun peesiin ja hiihdin oikeastaan vajaa puoli kierrosta Kertun peesissä, selvitti Matintalo.
Matintalo paljasti, että hän sai kuulla kesken kisan Niskasen käskyt. Maalissa odotti sitten yllätys.
– Sitten itse asiassa Kerttu väisti ja huusi minulle, että mene vetämään. Sitten vedin siinä, kun tultiin tänne stadionille siinä kierroksen puolivälissä ja lähdettiin kohti tuplatunneleita, niin vedin siinä sitten vähän matkaa. Mutta sitten Kerttu huusi mulle uudestaan, että hän tulee ohi ja sitten hän ohitti mut.
– Selkeästi Kerttu sitten lisäsi vauhtia ja en pystynyt siihen vastaamaan. Sitten hiihdin sen tuplatunnelien jälkeisen pätkän sitä loppukierrosta sitten yksin. Kerttu sitten vähän kovensi.
– Mutta luulin siinä, kun Kerttu lähti minusta ohi, että okei nyt Kerttu lähtee hiihtämään kovaa ja varmaan voittaa minua puoli päivää tänään. Mutta maalissa katsoin, niin loppujen lopuksi Kerttu minulle vähän jäikin, että hänkään ei pystynyt ehkä loppujen lopuksi sitä omaa vetoaan pitämään ihan loppuun asti. Mutta en tiedä, vähän ehkä jäi silleen mietityttämään se toinen kierros.
– Kyllä hetkellisesti koen, että hiihdin ehkä itselle vähän kovaa siinä, kun hiihdin Kertun peesissä, että olisiko se tullut se kierros tasaisemmin, jos en olisi lähtenyt siihen Kertun peesiin, että olisin vain pitänyt oman vauhdin. Mutta sitten koen taas, että tällä tavalla varsinkin loppukaudesta, kun nämä nyt on vähän tällaisia rennompia kisoja, niin tuommoinen hyvä peesi, kun tulee, niin totta kai siihen pitää yrittää tarttua, selvitti Matintalo.
