Suomalainen suunnistaja Miika Kirmula kohautti EM-kisojen keskimatkan finaalissa, kun hän heilutti keskisormea tv-kameralle.
Kirmula on nyt palannut aiheeseen pitkällä päivityksellä. Hän avasi aluksi enemmän vielä taustoja.
– 20 sekuntia ennen EM-starttiani Seisoin jo lähtöviivalla, kun kuulin tv-tuotannossa työskennelleen henkilön puhuvan lähellä oleville ihmisille minusta ja siitä, miksi lähdin viimeisenä. Ei aivan sellainen keskustelu, jota odottaisi kuulevansa itsestään vain sekunteja ennen EM-kilpailun lähtöä. Muutaman sekunnin ajan tilanne tuntui epätodelliselta. Olin helvetin vihainen. Voiko tällaista oikeasti tapahtua?
– Sitten minun oli vain suljettava asia mielestäni. Kilpailu oli alkamassa. Jotenkin missasin lähtöpisteen, mutta muuten kilpailuni alkoi ihan kohtuullisesti. Mitä kuulin Kaksi päivää aiemmin EM-kisojen pitkällä matkalla päädyin juoksemaan kilpailun loppuosan yhdessä Kasper Fosserin kanssa. Keskimatkan lähdössä kuulin, että lähtisin viimeisenä siksi, että olin juossut pitkällä matkalla Kasperin kanssa. Luulen, että kyse oli todennäköisesti vitsistä. Ja mitä luultavimmin minut oli yksinkertaisesti arvottu viimeiseksi lähtijäksi, alusti Kirmula.
Kirmula kertoi, että maalissa hän muisti. Sitten viuhui keskisormi.
– Maalissa asia palasi mieleeni. Reaktioni oli spontaani. Tekisinkö samassa tilanteessa uudelleen samoin? Luultavasti. Kaduttaako se minua? Ei. Seison tekoni takana. Huippu-urheilijoina saamme vain rajallisen määrän mahdollisuuksia tällaisiin hetkiin. Emme voi vain yrittää uudelleen ensi viikolla. Ja tiedän, että urheilijat ovat erilaisia. Asia, joka ei vaikuta yhteen ihmiseen lainkaan, voi vaikuttaa toiseen aivan eri tavalla. Siksi en usko, että tällaisia tilanteita pitäisi syntyä tämän tason kilpailuissa, linjasi Kirmula.
Kirmulan päivitys päättyi mielenkiintoiseen pohdintaan lähtöjärjestyksiin liittyen. Hän toivoisi vastauksia tiettyihin kysymyksiin.
– EM-kisojen jälkeen kiinnostuin asiasta enemmän Kun olin kuullut lähdössä väitteen siitä, että lähtisin viimeisenä siksi, että olin juossut Kasperin kanssa, aloin kiinnostua yleisemmin myöhäisistä lähtöpaikoista. Kun EM-kisat olivat ohi ja minulla oli hieman aikaa, kävin läpi viime vuosien suurten kilpailujen pitkän matkan lähtölistoja.
– Taustaksi: maailmanrankingin kymmenen parasta kilpailuun oikeutettua urheilijaa sijoitetaan viimeiseen kymmenen urheilijan lähtöryhmään. Ryhmän sisäinen lähtöjärjestys arvotaan, ja sääntöjen puitteissa siihen voidaan tehdä muutoksia.
– Yksi asia kiinnitti huomioni. Yksittäisillä muillakin urheilijoilla on yhtä suuri osuus myöhäisiä lähtöpaikkoja. Huomioni kiinnitti kuitenkin se, että Kasper Fosser, Matthias Kyburz, Tove Alexandersson ja Simona Aebersold muodostivat yhdessä selvän ryhmän. He kuuluvat viime vuosien menestyneimpiin pitkän matkan suunnistajiin, ja heidän 21 lähdöstään 17 on osunut viimeisen kymmenen urheilijan lähtöryhmän viidelle viimeiselle lähtöpaikalle.
– Sattumaa? Ehkä. Nämä luvut eivät kerro, miksi tällainen kuvio on syntynyt, ja sille voi olla täysin tavallinen selitys. Minulle tämä herätti kuitenkin vastauksen sijaan laajemman kysymyksen: Voitaisiinko lähtöarvonnoista tehdä avoimempia? Prosessi, jonka urheilijat ja valmentajat pystyisivät selkeästi ymmärtämään ja tarkistamaan, helpottaisi tällaisten havaintojen selittämistä ja jättäisi vähemmän tilaa turhille kysymyksille.
