Ampumahiihtäjä Otto Invenius laittoi kisakautensa pakettiin viikonloppuna Inarin SM-hiihdoissa. Invenius oli Ounasvaaran Hiihtoseuran ankkuri. Joukkue oli viestin yhdeksäs.
Inveniuksen kausi oli epätasainen ja terveysmurheiden sävyttämä. Mukaan mahtui myös hienoja onnistumisia, etenkin olympialaisissa.
– Huhhuh mikä kausi. Tunteet kilpailukaudesta ovat melko ristiriitaiset. Päätähtäimenä oli päästä uran ensimmäisiin olympialaisiin ja menestyä siellä. Se tavoite toteutuikin! Älytöntä, minä ja olympialaiset. Nyt ne voi laittaa samaan lauseeseen.
Invenius paljasti tehneensä kesken kauden ison ratkaisun terveysmurheiden keskellä.
– Lopulta, ne olivatkin koko kauden ainoat viikot kun olin hyvässä vireessä. Voisi sanoa, että oli hyvä ajoitus. Oli yksi asia, joka hidasti tuloksentekoa enemmän kuin koskaan aiemmin, sairastelu. Syksyllä sairastuessani mononukleoosiin ja kuultuani pelottavat tarinat itse taudista ja sen sairastaneista, olin jo heittää toiveet olympialaisista romukoppaan. Silloin tein päätöksen, etten aseta tälle kaudelle tulospaineita. Yritän tehdä joka päivä parhaani mukaan ja päästä olympialaisiin. Pääsin sinne juuri ja juuri. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, miten kaikki lopulta meni! selvitti Invenius.
Inveniukselta lähti lopuksi vielä kiitoksesta. Niiden suunnasta ei ollut epäselvyyttä.
– Haluan tänä vuonna antaa erityiset kiitokset kaikille, jotka ovat auttaneet minua ja pysyneet rinnallani läpi huonojen ja hyvien aikojen! Kiitos rakas puolisoni Emilia Irvankoski, perhe, ystävät, yhteistyökumppanit, valmentajat, huoltomiehet, hierojat, fyssarit, lääkärit ja monet muut.
– Ennenkaikkea on annettava nöyrä kumarrus ja kunnioitus omille yhteistyökumppaneilleni. Ilman teitä en pystyisi tekemään tätä, avautui Invenius.
