Suvi Minkkinen otti hienosti olympialaisissa ampumahiihdon takaa-ajon pronssia Anterselvassa. Kultaa vei Italian Lisa Vittozzi ja hopeaa Norjan Maren Kirkeeide.
Nollat ampunut Minkkinen nousi kakkoseksi viimeisen pystypaikan jälkeen. Kirkeeide tuli viimeisellä hiihto-osuudella suomalaisen ohi, mutta Ranskan kova hiihtäjä Ranskan Lou Jeanmonnot ei saavuttanut suomalaista ja taipui neljänneksi.
Minkkisen suoritus ällistytti Suomen joukkuetta ja naista itseäänkin.
– Ihan hullua kyllä. Tuossa on useamman kerran kyyneleitä vuodatettu. Ei voi kuin kiittää kaikkia, erityisesti Suvia ja Mikkoa (Minkkisen valmentaja). Sitten meidän koko joukkue, että kaikkia, ketä täällä on. Voitelijoita, lääkäriä, jokaista, psykologia… Kaikilla on hirmu tärkeä rooli tässä. Tämä on isoin juttu, mitä pitkään aikaan Suomen ampumahiihdolle on tapahtunut. Ensin nostan vielä miesten loistavat kisat ja suoritukset. Nyt tämä kirsikkana kakun päälle tämä tässä vaiheessa kisoja, fiilisteli lajivalmentaja Aku Moilanen Ylelle.
Hän ällisteli etenkin Minkkisen tekemistä viimeisellä ammuntapaikalla ja hiihto-osuudelle. ”Aivan sairasta”, päivitteli Moilanen.
Vaikuttunut oli myös Olympiakomitean lumilajien huippu-urheiluvastaava Toni Roponen.
– Ampumahiihto on noussut selkeästi uudelle tasolle. Nähtiin jo miesten kisassa neljä miestä 22 joukossa. Kyllä tämä merkkaa todella paljon ja varmasti tuo uskoa kaikkiin meidän lajeihin, että kaikki on mahdollista. Suvi osoitti kyllä suomalaista sisua. Näytti välillä väsyneeltä, mutta oli oikea älykkö tässä kilpailussa ja näytti kaikille, että viimeisellä kierroksella pitää hiihtää oikealla tavalla. Ei tästä voi olla muuta kuin ylpeä koko Suomen joukkueesta ja ennen kaikkea Suvin tekemisestä tänään, hehkutti Roponen Ylelle.
Ylen toimittaja Joel Holma otti Minkkisen haastattelussa esille sen, kuinka paljon nainen on panostanut viime vuosina uraansa myös taloudellisesti.
– Onko nyt oikeasti sellainen fiilis, että tuo kaikki ne uhraukset, ne rahamäärät, mitkä olet laittanut noihin korkean paikan leireihin kahtena edellisenä vuonna, niin nyt ne palkitsee niin kuin pitääkin? tiedusteli Holma.
– Varmaan minulla on ollut se fiilis jo aikaisemmin, että kyllä nuo maailmancupin tulokset ja semmoiset ovat jo kertoneet sen, että ne ovat olleet hyviä ratkaisuja. Tämä on tietysti se isoin näyttämö, missä kahden viikon aikana mitataan se, ketkä saa sen suorituksen kasaan, avasi Minkkinen.
Minkkinen nosti sen jälkeen esille, kuinka raadollista leikkiä olympialaiset ovat.
– On se aika brutaaliakin, miten paljon näihin kisoihin kulminoituu. Sen takia nyt onkin itsellä vähän tällainen, että ei tässä oikein tiedä mitä sanoisi. Tavallaan ei tämä ehkä muuta sitä, miten olen arvostanut sitä työtä ja niitä ratkaisuja, mitä olen aikaisemminkin jo tehnyt. Mutta se, että sen oikeasti pystyy saada täällä esiin vielä, mikä on se, mihin kaikki tähtää sen huippukunnon ja kaikki haluaa täällä saada se huippusuorituksen, niin en oikein tiedä. Vähän se ehkä sanattomaksi vetää, sai Minkkinen sanotuksi.
