Hiihtouransa päättänyt Jessie Diggins on nyt astunut esiin ja puhunut itselleen tärkeistä asioista. Naiselta on nyt saatu painava puheenvuoro Instagramissa.
– On mielenterveyskuukausi, ja on asioita, jotka haluaisin teidän tietävän. Tarkemmin sanottuna asioita, joita en itse tiennyt 18-vuotiaana, mutta joista olisi ollut minulle apua.
Diggins kertoi sitten omasta taistelustaan syömishäiriön kanssa. Diggins kertoi, että aiheeseen liittyy edelleen suuria väärinkäsityksiä, joita vastaan hänkin taisteli.
– Syömishäiriöt unohtuvat usein mielenterveydestä käytävässä keskustelussa. Ehkä siksi, että niihin liittyy yhä niin paljon stigmaa, tai siksi, että keskitymme vain lääketieteellisiin sivuvaikutuksiin emmekä katso kokonaiskuvaa ja sairauden mielenterveyteen liittyviä puolia. Alle kuusi prosenttia syömishäiriötä sairastavista on lääketieteellisesti alipainoisia. Ajattelin ennen, että sairaudella on tietynlainen “ulkonäkö” ja että jos en ulospäin näyttänyt nälkiintyneeltä, en myöskään sisäisesti tarvinnut apua, selvitti.
– Ajattelin myös, että kyse oli käyttäytymisongelmasta. Vaikka olin erittäin motivoitunut, ahkera ja kiitettävien arvosanojen opiskelija, kuvittelin olevani yksinkertaisesti “liian heikko tekemään oikeita valintoja”. En ymmärtänyt, miksen vain pystynyt korjaamaan itseäni. Koska häpesin ja olin nolostunut siitä, etten tuntunut saavan itseäni kasaan, kieltäydyin puhumasta asiasta läheisteni kanssa. Sairastuin yhä pahemmin, samalla kun omanarvontuntoni romahti ja aloin vihata sitä ihmistä, joksi olin muuttumassa.
– Mutta syömishäiriöt eivät ole valinta. Uskokaa pois, kukaan ei valitse tätä. Sen sijaan voit valita sen, miten otat seuraavan askeleen ja päästätkö ihmisiä elämääsi auttamaan sinua toipumisen tielle. Sinun ei tarvitse olla tämän kanssa yksin. Jos olisin tiennyt, ettei tämä ollut minun syytäni ja etten ollut tehnyt mitään ansaitakseni tätä mielenterveyden sairautta, olisin ehkä puhunut siitä perheelleni aiemmin. Meidän on tuotava syömishäiriöt mukaan mielenterveyskeskusteluun ja tehtävä niistä asioita, joista on lupa puhua, selvitti Diggins.
Diggins avasi myös sitä, miten rankka kokemus oli hänelle itselleen.
– Kun sairastuin, menetin nopeasti toivoni. Ajattelin, että tällaista elämäni olisi tästä eteenpäin aina. Mutta toipuminen on mahdollista – olen siitä elävä todiste. Ja kun saamme tarvitsemaamme apua nopeasti, toipumisen todennäköisyys on itse asiassa suurempi. Joten pyydän: jos sinä tai joku rakastamasi ihminen kärsii, älä odota. Ansaitset hoivaa, myötätuntoa ja mahdollisuuden elää täyttä, iloista ja tervettä elämää.
– Kuten aina, olen kiitollinen Emily Progmanille ja omalle upealle tukiverkostolleni sekä ylpeä siitä, että saan toimia heidän lähettiläänään.
