Tiia Olkkonen ja Lauri Vuorinen olivat lauantaina Rukan Suomen Cupin perinteisen sprinttikisojen voittajat.
Vuorinen ei ole yleensä ollut alkukaudesta aivan parhaimmillaan kansallisissa kisoissa. Nyt mies oli iskussa.
– Hyvin tyypillinen tämmöinen Suomen Cupin kilpailu, että jotenkin aika pienellä sprinttivalmistautumisella tultu tähän kisaan. Kyllä se oli vähän puurtamista, mutta lämpeää loppua kohden ja alkuerä oli aika vaikea, kun siinä tuli sitä hämminkiä. Kaveri kaatui tuohon alamäkeen, niin jouduin koko matkan ihan tosissaan tekemään töitä, että pääsin siitä jatkoon. Mutta joo, parani koko ajan loppua kohden. Olen ihan tyytyväinen minun omaan tilanteeseen tällä hetkellä. Jotenkin silleen balanssissa ja kisat on mennyt tähän asti ihan hyvin, että Oloksellakin oli ihan kelpo menoa. Minun mielestä nyt oli taas ehkä napsun parempaakin, niin kyllä olen ihan tyytyväinen tilanteeseen, kommentoi Vuorinen Atleetin Mikko Korhosen haastattelussa.
Suomen hiihtomaajoukkueen valmennus on mennyt uusiksi täksi kaudeksi. Se on tarkoittanut myös muutoksia valmennukseen. Vuorinen avasi myös tuota asiaa.
– Ollaan oltu korkealla paljon. Totta kai se pakottaa vähän semmoiseen maltillisempaan harjoitteluun, että minäkin nyt olen ollut poikkeuksellisesti kolme viikkoa Livignossa korkealla just ennen kauden alkua Olosta.Sekin on ihan uusi juttu, niin ei siellä korkealla voi eikä kannata lämiä mitään hirveen kovia sprinttireenejä. Luotetaan siihen, että nämä sitten avaa nämä kisat tässä.
”Pärmäkosken Krista huutaa tuolla mäessä täyttä kurkkua”
Olkkonen ei ollut täysin yllättynyt voitostaan. Hän kertoi valmentaja Krista Pärmäkosken huudon herättäneen hänet kunnolla.
– Tiesin, että pystyn kyllä haastamaan. Semmonen fiilis, että tulee tiukka loppu. Mutta en tiedä sitten, että uskoinko ihan loppuun asti, että pystyn kuitenkaan voittamaan. Sitten vaan jostakin kuulin, kun Pärmäkosken Krista huutaa tuolla mäessä täyttä kurkkua, niin siitä ainakin tuli semmoinen, että nyt pitää hemmetti hiihtää kovasti. Sitten toisaalta on ehkä vähän silleen vielä, ei ehkä tunnista tavallaan niitä omia rajoja, että kuinka kovaa pystyy vaikka sprintin karsinnassa lähteä hiihtämään, avasi Olkkonen Atleetille.
Olkkonen siirtyi viime kauden jälkeen Pärmäkosken valmennettavaksi. Hän kertoi, mitä muutoksia se on tuonut tekemiseen.
– Selkeästi kestävyys on parantunut, että pystyy hiihtämään noita ihan viimeisiäkin hiihtoja, niin niitä pystyy hiihtämään kovaa. Tavallaan kun niitä lähtöjä on, niin sitten on tullut ehkä se, että ne paukut tulee käytettyä vähän liian nopeasti, että ei pystyy hiihtämään riittävän rennosti niitä eriä. Niin nyt se sitten näkyy siinä, että pystyy hiihtämään rennosti eriä ja sitten jää paukkuja finaaliin. Vuoden takaiseen on kyllä iso harppaus.
Olkkosen tavoitteet ovat nousussa myös maailmancupin kautta ajatellen. Tavoitteena olisi yltää tasaiseksi välierähiihtäjäksi.
– No sanotaanko näin, että jos välieriin pystyy vakinnuttamaan tason tällä kaudella, niin olen siihen tyytyväinen. Nyt tavallaan se on ollut semmoista karsinta- tai alkuerähiihtoa aiemmin, niin kyllä minä uskon, että se on ihan realistinen tavoite.



