Krista Pärmäkoski lähti kesken Milano-Cortinan olympialaisten kotiin, kun selvisi, ettei häntä valita naisten viestiin. Hän palasi kuitenkin takaisin 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailuun.
Pärmäkoski päätti uransa tuohon kisaan sunnuntaina. Naisen toiminta ei ole saanut puhtaita papereita kaikilta.
Esko Seppänen on tehnyt Urheilucastissa harvinaisen selväksi näkemyksensä tapauksesta. Arvio oli jyrkkä.
– Käydään tähän uskomaton ovenraossaramppaus läpi, mikä liittyy Krista Pärmäkoskeen. Olen sanonut tämän tällä kyseisellä nauhalla ennenkin. Olen tietyissä asioissa täysin ehdoton, mitä tulee vaikkapa liiketoimintaan. Mutta ylimalkaan urheilussa, bisneksessä ja elämän useammassakin osa-alueissa isken askiin ennemmin malariasairaan ihmisen kuin luovuttajan.
– Siihen malariaan meillä on lääketieteen voimin hoitokeino, kun taas luovuttaminen on yhtä kuin vastaansanomaton tauti, joka nakertaa tiensä toimintakulttuurin keskiöön päätös tai valinta kerrallaan. Te voitte tullakin tottakai syyttämään minua tässä kohdin vaikkapa vanhanaikaiseksi tai uppiniskaiseksi, mutta olympialaiset ei ole se paikka, johon otetaan luovuttajia takaisin, paalutti Seppänen.
Seppänen teki selväksi, että tällainen toiminta ei ole tervettä joukkueen kokonaisuuden kannalta.
– Laitan ladun täyteen sairaita ihmisiä kuin luovuttajia, näin niin kuin karrikoidusti ja mielikuvatasolla. Jos meidän jotain ei voida huippu-urheilussa hyväksyä, niin se on luovuttaminen ja se, että ryömitään takaisin, sitten kun sattuu siltä tuntumaan. Olet kuka tahansa. Tämä koskee ihan kaikkia. Kaikkia lajeja, kaikkia yksilötähtiä, joukkuetähtiä, ihan ketä tahansa. Siitä on kyse.
– Krista Pärmäkosken upea arvokisaura oli just tulossa täysi-ikäisyyden piiriin, mutta samaan aikaan hänen kohdallaan tehdään kiukuttelevan teinin myönnytyspäätöksiä. Ne ovat aina nahkapäätöksiä. Ne ovat aina välimallin päätöksiä. Niissä kumarretaan aina yhteen suuntaan, kuten tässä laji-legendan suuntaan, ja samaan aikaan kustaan koko kollektiivikulttuurin sänkyyn.
– Tiedän, että tämä ei ole maailmanloppu. Tiedän, että tässä ei ole otettu lopulta kenenkään paikkaa. Mutta tämä on se viesti, mikä annetaan. Että on ok ottaa ragequitti (lopettaa raivostuneena) täältä kuin joku teini. ”Minä lähden kotiin.” Sitten kun on kotona: ”Minä en ole kodissa.” ”No mihin haluat mennä?” ”Minä tulen sinne.”, vinoili Seppänen Pärmäkosken kuviteltua dialogia.
