Ilkka Herola voitti tiistaina upeasti pronssia yhdistetyn suurmäen kisassa Milano-Cortinan olympialaisissa.

Herola nosti itsensä mitaleille vahvalla hiihto-osuudella. Hän oli mäkiosuuden jälkeen seitsemäntenä.

Kisan voitti Norjan Jens Oftebro, ja hopeaa otti Itävallan Johannes Lamparter. Eero Hirvonen oli viides ja Wille Karhumaa 16:s.

Herola hiihti heti aluksi kärkijoukon kiinni. Hän sinnitteli pitkään kahden kärkimiehen mukana, mutta takki oli tyhjä aivan lopussa.

Herola oli luonnollisesti yhtä hymyä Ylen haastattelussa. Hän ei toki pitänyt yhdestä haastattelija Laura Arffmanin käyttämästä sanasta.

– Täytyy sanoa, että tuon mäkiosuuden jälkeen kun juteltiin, niin oli vähän sellainen olo, että tuntui, että sinä olit vähän pikkusen luovuttanut jollain tasolla. Mutta millä tavalla nyt sitten keräsit tuohon hiihto-osuudelle? tiedusteli Arffman.

– No minä en sanoisi, että minä ikinä luovuttaisin tietenkään missään tilanteessa. Varmasti näkyi naamasta, että eihän se tyydyttänyt missään nimessä lähtöpaikkana. Suoritus ei ollut hyvä, niin tuntuu aika ikävälle. Tänään oli tuo ohut sauma, että just tuolla taktiikalla sen pystyy hoitamaan sen homman kotiin Se nyt sitten toimi. En antanut sille ennen hiihtoa hirveän isoa todennäköisyyttä, mutta sillä mentiin tänään ja se toimi, selvitti Herola.

– Sitkeän työn tulos, miltä se maistuu? jatkoi Arffman.

– Tällä hetkellä on vielä sellainen veren maku suussa. Oli aika raju reissu fyysisesti. Vaikea ehkä sisäistää. Oikein mietin tuossa viimeisellä kiekalla, että jonkinlainen hapenpuute aivoissa ja muutenkin vähän sekaava olo, ettei varmaan ole todellistakaan. Tämä kuitenkin sitten kääntyi näin, mutta oli hienoa. 

– Kyllä tuli itsekin vilkuiltua sinne taakse aika paljon. Tiesin, että olen noista kolmesta varmasti tehnyt, no olin ihan fyysisestikin tehnyt kovimman työn tietysti ajan puitteissa… En nyt ehkä pedannut sitä taistelua Jensiä ja Johannesta vastaan niinkään, vaan nimenomaan sinne taaksepäin, että saisin sen eroon pidettyä. Siinä nähtiin ehkä semmoinen yksi minun urani huippuhetki sitten tuolla viimeisellä väliaikapisteellä, kun päädyin vielä johtamaan sitä kisaa hetkeksi, vaikka siinä ei ollut minkäänlaista palaa enää tehdä yhtään mitään. Mutta kun pojat pelasivat sitä omaa peliään siihen, niin ajattelin, että minun on vain parempi jokainen sekunti ottaa pois tästä mitä saan, avasi Herola Ylelle.