Suomalainen 400 metrin aituri Viivi Lehikoinen on ollut isossa tuloksellisessa alamäessä jo vuosia.
Lehikoinen teki kesällä 2023 Suomen ennätyksen ja häneltä toivottiin jopa EM-mitalia vuonna 2024. Toisin kuitenkin kävi.
Lehikoinen on nyt avannut kunnolla suunsa romahdukseensa liittyen. Hän muistutti, ettei elämä monesti etene niin kuin kertomuksissa, joissa on tietyt roolit ja rakenteet.
– Odotin pitkään oikeaa hetkeä vastata niihin lukuisiin kysymyksiin siitä, mitä tapahtui Suomen ennätysvuoden 2023 jälkeen. Kai odotin jotain mullistavaa sankaritarinaa, jossa kova työ palkitaan, mutta tarinat eivät aina ole suoraviivaisia.
– En tiedä oikeasta hetkestä, mutta tiedän, että tälle tarinalle on paikkansa. Oli se sitten se sankaritarina tai jotain aivan muuta. Jutussa (Helsingin Sanomien juttu) avaan enemmän tämän kesän terveyshaasteita, mutta hyvin avoimesti myös sitä, miten niihin ollaan päädytty.
Lehikoinen kertoi saaneensa paljon palautetta jutusta.
– Oon saanut jo nyt paljon viestejä siitä, miten samaistuttavaa juttua oli lukea. Se on vahvistanut tunnetta siitä, etten todellakaan ole kokemusteni kanssa yksin. En tiedä, kuinka monta esimerkkiä tarvitaan muuttamaan sitä, miten huippu-urheilusta ajatellaan, mutta jokainen niistä tekee oman polun rakentamisesta vähän helpompaa myös seuraavalle. Mulle vanhoista tavoista irti päästäminen on ollut välillä jopa pelottavaa, mutta Hollannin ryhmä on antanut paljon esimerkkiä, uskallusta ja luottoa oman polun rakentamiseen.
– Onneksi meillä on Suomessakin paljon hienoja esimerkkejä. Silti ajatus siitä, että enemmän, kovempaa ja hinnalla millä hyvänsä olisi tie menestykseen, elää edelleen liian vahvana. Yksikin sen takia menetetty lahjakkuus on liikaa, ja siksi koen tarinani kertomisen tärkeäksi.
– Tämän tarkoitus ei ole missään nimessä etsiä syyllisiä. Urani varrella ympärilläni on ollut valtava määrä ihmisiä, jotka ovat halunneet minulle pelkkää hyvää ja tehneet parhaansa auttaakseen mua onnistumaan. Virheitä on varmasti tehty (myös mun toimesta), mutta ennen kaikkea olen kiitollinen valmentajille, läheisille, tukijoille ja kaikille, jotka ovat kulkeneet mun rinnalla.
