Ampumahiihtäjä Otto Invenius kilpaili Anterselvassa ensimmäisissä olympialaisissaan. Miehellä oli takana varsin vaikea kausi.
Invenius oli vahva etenkin suksilla. Hän päätti kisat hienosti yhdeksänteen sijaan yhteislähdössä.
– Yks pienen pojan unelmista on toteutettu.
– Rehellisesti sanottuna kisakauden alkaessa en ois uskonut, että mahdun joukkueeseen. Jostain kuitenkin kumpusi se pieni toivon kipinä ja ajattelin, että tekemällä joka päivä parastaan, mahdollisuudet vielä on. Tarkoitti se sitten lajiharjoittelua, lihashuoltoa, lepoa tai mitä ikinä. Aina pidin unelmaa mahdollisena.
– Olympialaisiin pääseminen vaati erittäin stressaavaa jatkuvaa karsimista. Tietenkin, koska huippusuorituksia ei tullut. Jokainen kisa oli ”kauden tärkein” ihan viime metreille asti. Minun onnekseni joukkueeseen valinta kohdistui itseeni. Mieli ja samalla myös kroppa rentoutui. Yösykkeet laskivat ja vireystila parani.
– Ensimmäisestä olympiastartista lähtien meno oli ihan erilaista kuin aiemmin kisakaudella tai oikeastaan koko uralla. Hiihtovauhdeissa pääsin kymmenen parhaan tietämille ja suurimmaksi osaksi osuin tauluihinkin. Mielestäni hienoja suorituksia yhteislähdön 9., normaalimatkan 11. ja takaa-ajon 10. nopein aika (sijoitus toki 22.). Näihin olen erittäin tyytyväinen ja tiedän, että oikeita asioita tekemällä ja palasten loksahtaessa kohdalleen minulla on sauma mitaleihin asti! Se unelma elää yhä vahvasti ja siivittää eteenpäin!
Invenius myönsi, että oli jopa vaikea ymmärtää tapahtunutta todeksi.
– Vielä saa hetken nipistellä itseään, että oliko viime viikot tosiaan totta. Kiitos kaikille mukana eläjille, kaikille, jotka ootte jaksanut lukea tekstin tänne asti ja eritoten kaikille, jotka ootte uskonut muhun ja auttanut raivaamaan tätä pikkusen töyssyistä tietä näin pitkälle ja vielä tästäkin eteenpäin!
