Silja Kosonen ja Krista Tervo dominoivat suomalaista moukarikesää. Suvi Niirasen kausi oli puolestaan paljon haastavampi.
Niiranen ei löytänyt missään vaiheessa huippukuntoa. Hän päätti myös jättää väliin EM-kisat. Nainen tuli kuitenkin mukaan Ruotsi-otteluun.
Niiranen on nyt avannut tuntojaan. Hän kirjoitti asiasta Instagramissa.
– Viime vuoden Ruotsi-ottelun yli 70m heiton jälkeen olin tosi pettynyt. Empä olisi silloin uskonut, että nyt olisin tyytyväinen 65,50m heittoon. Viime vuoden treenienkkojen jälkeen lähdin tähän kesään toiveikkaana ja ennen kaikkea nälkäisenä. Olihan tulossa EM-kisat ja mä todella halusin päästä finaaliin.
– Oon ehkä pitänyt sitä jonkinlaisena rajana. Sellaisena, jonka ylitettyäni voisin viimein ajatella olevani ”riittävän hyvä urheilija”. Tein kaikkeni, että saavuttaisin tavoitteen. Urheilu on kuitenkin jatkuvasti vähän äärirajoilla kulkemista, ja joskus mennään sen rajan toiselle puolelle. Tehoja ei saanut irti, vaikka kuinka yritti. Tuntui kuin olisin ollut jonkun toisen kehossa. Pää tiesi, kuinka heiton pitäisi toimia, mutta jalat eivät vain toteuttaneet.
– Siksi koko kesän kisat aiheuttivat enemmän ahdistusta. Ainahan kisat ovat jännittäneet ja vähän ahdistaneetkin – hyvällä tavalla. Mutta tänä vuonna jännityksen tilalla oli enemmän tunne: ”Mitä hittoa mä täällä teen?” Heittämässä ”jonkun toisen” heittoja, kun mikään ei oikein tuntunut omalta.
– Itkin kisojen jälkeen, koska koko tunne oli niin outo. Kaipasin sitä tuttua adrenaliinipiikkiä ja säpinää kehossa, joka kisoissa yleensä tulee, vuodatti Niiranen.
Niiranen kirjoitti erikseen päätöksestään olla osallistumatta EM-kisoihin.
– EM-kisojen suhteen tein päätöksen, joka sulki viimeisen mahdollisuuden saavuttaa yksi mun pitkäaikaisista tavoitteista. Vaikka päätös sattui, koen sen silti olleen oikea. En olisi saanut siltä reissulta sitä, mitä olisin halunnut. Vaikka kesä oli hankala ja lonkan takapakki masensi, oon ylpeä siitä, että uskalsin silti lähteä Ruotsi-otteluun.
– Ja ennen kaikkea siitä, että kisaaminen tuntui hyvältä. Nautin kentän tunnelmasta ja kilpasiskojen kanssa urheilemisesta. Heitin niin hyvin kuin näistä lähtökohdista pystyin. Ja ehkä riittävyys ei lopulta löydykään tuloksista tai saavutetuista tavoitteista. Sitä ei voi heittää mittanauhalle tai lukea tulostaululta. Se löytyy jostain paljon lähempää, vuodatti Niiranen.
