Krista Pärmäkosken upea arvokisaura päättyi Milano-Cortinan olympialaisten 50 kilometrin perinteisen kisan 21. sijaan.
Pärmäkoski palasi kesken kisojen takaisin Val di Fiemmeen. Naiselta ei päätösmatkalla odotettu ihmeitä, eikä sellaisia myöskään saatu.
Pärmäkoski putosi jo varhaisessa vaiheessa kärjen kyydistä. Hän avasi kisaansa Ylen haastattelussa.
– Kyllä se aika raskas (matka) ja taistelua oli. Ensimmäisessä suksessa ei ollut ihan riittävästi pitoa ja sitten kun kävin vaihtamassa, niin siinä meni ihan ok se neljäs kiekka. Mutta sitten kun lähdin viidennelle kiekalle, niin kyllä niin pahat krampit iski. Sen jälkeen sitten join joka paikalla ja vähän söinkin välissä. Ei nyt makkaraperunoita, mutta perunatkin käytiin hakemaan minulle valmiiksi. Mutta sanoin, että niitä en pysty vetämään. Kyllä veti energiat täysin pois, selvitti Pärmäkoski,.
– Viidet olympialaiset, 12 arvokisamitalia. Mistä se sinulle itsellesi kertoo? tiedusteli toimittaja Laura Arffman.
– Nyt on paha kysymys tähän paikkaan, mutta varmaan tietysti on pitkä ura ja on saanut tehdä terveenä. Ei se ole itsestäänselvyys, että olen kuitenkin joka vuosi, kun on arvokisat ollut, niin aina ollut mukana Liberecin vuodesta 2009. Varmasti ollaan harjoittelussa onnistuttu, että on tietyllä tapaa pysynyt ehjänä. Tässä nyt huomaa, että viimeisinä vuosina on ollut vähän enemmän vaivoja. Alkaa sillä tavalla, että on varmaan kroppa loppuun ajettu .On pitänyt sitten vähän muokata sitä harjoittelua, mutta on siellä kuitenkin niitä hyviäkin vuosia, pyöritteli Pärmäkoski.
Pärmäkoski paljasti vielä reaktionsa valmentaja Reijo Jylhän kovaan huutoon.
– Reijo huusi tuossa viimeisellä kierroksella, että nauti. Mietin siinä vaiheessa, kun kramppaa jokaikiseen paikkaan. Tuntuu, että ei eteenpäin pääsee, että voiko tästä nauttia. Kyllä minä vielä halusin tuohon loppuun puristaa kaiken. Yritin mennä niin kovaa kuin pystyi, mutta kun energiat lähtivät kropasta, niin se oli vähän taaperrusta. En ehkä ladulla nauttinut, mutta nyt nautin, valaisi Pärmäkoski.
